Minun Puolani

Minun Puola asuttaa ihanaa valkosipulille ja voille haisevaa kansaa, jonka mentaliteettiin oitis ihastuin. Puolalaiset saavat minut onnelliseksi.

Minun suuri vaihto-opiskelijaperhe on ollut mukana tekemässä minun Puolaani, ja minun Puolani on upein paikka maailmassa.

Tässä maassa viettämäni lähes puoli vuotta on ollut kirkkaasti upein, uskomattomin ja opettavaisin ajanjakso elämässäni. Minun Puola tekee minut onnelliseksi.

Hyvää helmikuuta

Sinne meni.

Sitten lähdin Varsovaan äänestämään. Koska en ole kohdannut vielä niin kehnoa tilannetta, joka opettaisi, että joskus pitää oikeasti suunnitella ennen matkaan lähtöä, niin jälleen palloilin iloisesti aivan väärällä puolella Varsovaa löytääkseni Suomen suurlähetystön.
Puolassa minun olisi vaikea joutua opettavaisen kehnoon tilanteeseen, sillä kuten olen aikaisemmin jo ylistänyt, nämä ihmiset eivät jätä auttamatta. Siinä missä suomalainen osoittaa kädellään ilmansuuntaa, mihin pitää jatkaa, puolalainen hyppää mukaan bussiin ja vie perille asti. Ne kaikki viisi ihmistä olisivat ansainneet enemmän, kuin kiireiset kiitokseni.

Kaikkea tuo päiväretki tarjosi. Liikennevaloissa huumeet vaihtoivat omistajaa silmieni edessä. Galleriatytöt Varsovan ostoskeskuksessa eivät voisi olla ilmiselvempiä. Kylmässä kotimatkajunassa toppatakkeihin kääriytyneet puolalaiset nauroivat minua: sinun tässä vähiten kylmissäsi pitäisi olla! Kyllä se kylmä minullekin tulee, kun juna kiitää pakkasessa lämmitysjärjestelmän ollessa rikki.

Viekas Praha

Polskibus vei minut Prahaan viideksi päiväksi. Prahassa olisin viihtynyt toisetkin viisi päivää. Hostellilla ja ilmaisella turistikierroksella tuntui, kuin vaihtovuosi olisi alkanut uudestaan alusta. Niin paljon uusia kasvoja ja kysymyksiä ja tarinoita ja toimintaa. Vielä kotimatkallakin Puolan halki sain seuraa puolalaisesta koripalloilijasta. Se oli hauska kotimatka se.
Mistä erottaa ujon skandinaavin ja sosiaalisen skandinaavin? Ujo skandinaavi tuijottaa keskustellessaan omia kenkiään ja sosiaalinen tuijottaa keskustellessaan kuuntelijan kenkiä.

Yliopiston luennoitsijat eivät kiirehtineet julkaisemaan koe- ja esitelmäpäivämääriä joulukuun aikana. Kun vihdoin sain tietää, miten tammikuu etenisi, syöksyin varaamaan itselleni matkoja ja hostellia Prahaan.
Hurjan täsmällinen kun matkaan lähtiessäni aina olen, en ollut tapani mukaan miettinyt miten pääsisin bussiasemalta hostellille. Turisti-infon mies sanoi, että pitää ottaa metro, koska hostellille kävely on vaarallista. Minä kysyin, että miksi. Mies meni vaikeaksi ja sanoi, että sää on huono kävelyyn. Hah. Kello oli kahdeksan illalla, ja minä päätin mennä metrolla, olihan sää niin kovin huono ;)

Minä nyin itseäni eteen, sivulle, taakse ja viistoon. Prahassa on paljon yllättäen päättyviä teitä ja nurkan takana lymyileviä umpikujia.
Museum of Communism sai nielemään kyyneleitä.
Korunat saivat laskupään pyörälle.
Hostellikaverit saivat nauramaan. Ja tekemään hölmöjä diilejä. Ja osallistumaan vodkaa & suolakurkkuja -iltaan.

Miss opiskelija-asuntola

Tänään illalla on mahdollisuus mennä bikineissä ja korkokengissä missikarsintoihin. Kyllä, yliopiston viiden asuntolan kesken järjestetään missikisat. Finaali on myöhemmin keväällä.

Prahasta palattuani ovessani odotti jo harmittavan tutuksi käynyt lappunen, joka ilmoitti, että minun pitää noutaa kirje postista. Tällä kerralla kirje sisälsi melkoisen yllätyksen! Minä olen nyt virallisesti rekisteröitynyt tähän maahan! Juuri sopivasti ennen Suomeen paluuta.

Ja nyt seuraa viisas neuvo: hyvät ihmiset, antakaa rekisteröityessänne täsmälleen tarkalleen sellaiset paperit, joita rekisteröityminen vaatii. Minä lähdin rekisteröitymään asiakirjoilla, joista osa oli vain lähes täsmälleen tarkalleen vaadittavia.

Hyväntekeväisyys

Pääkatu on suljettu liikenteeltä. Sotilailla on lippaat kädessä. Taustalla jaetaan soppaa. Esiintymislavalla patsastelee iso joukko Poznanin poliiseja. Nainen juontaa ohjelmaa eteenpäin. Poliisien väistyttyä lavalle nousee Enej. Jokainen yleisössä saa sädetikkuja, jotka sytytetään palamaan yhtäaikaa tulilyhtyparven noustessa taivaalle ja ilotulitteiden viimeistellessä koko spektaakkelin. Mikä tunnelma!

Pois kävellessämme sotilaat vielä liimaavat takkeihimme sydäntarrat. Niin paljon rakkautta.

Viimeinen lentolippu

Joululomalla minä huomasin

ajan Puolassa vaikuttaneen tapaani käsitellä aikaa. Onko pakko olla niin kovin tehokas ja määrätietoinen? Asiat etenevät vähemmälläkin hötkyilyllä. Onko asioiden edes edettävä? Miksi pitää jo miettiä, milloin jatketaan matkaa, kun vasta pysähdyttiin?

olevani melko innoton puhumaan viettämästäni ajasta Puolassa. Koska asioiden kertominen on yllättävän hankalaa. Koska elämä on täynnä kaikkea ja kaikkia. Jos sain ilmoille jopa kokonaisen lauseen, elämä täällä kuulosti kaoottiselta sirkukselta. Sitä tämä taitaa olla, mutta itsekin hätkähdin kuullessani, mitä suustani päästelin.

hiljalleen kaipaavani oman kaaosjoukkoni pariin.

kaipaavani ruokaan valkosipulia. Paljon valkosipulia.

Rondo Kaponieran aamu

Nyt minä olen taas siellä, missä on hyvä olla. Kuplassa.

Hyvää tammikuuta

Planet Jowita

Otan osaa kurssille, jolla käsitellään Itämeren alueen valtioita. Professori työskentelee mitä luultavimmin myös miesmallina. Professori on myös hyvin ekspressiivinen. Kaikki tykkäävät professorista. Professori tykkää Suomesta. Hän tykkää viitata monissa yhteyksissä Suomeen ja viimeksi hän kertoi Suomen ja Ruotsin välisistä risteilyistä. Keskiaasialaiset kurtistelivat kulmiaan kuvaelmalle ja minä hihitin huiviini.

Kaksipäiväisiltä syntymäpäiväjuhlilta en olisi osannut toivoa enempää. Ensimmäiseen iltaan kuului pientä pyrotekniikan poikasta leivänpalan päällä (luovuus ennen kaikkea) ja kitaransoittoa säestämässä noin suunnilleen kaikkia mahdollisia lauluja tässä maailmassa. Ja niitä auringonkukan siementen kuoria. Onneksi asuntolalla on omat siivoojat. Toiseen päivään kuului yllätyskakku ja kahvia. Olen onnellinen.

Tuoreita pakastekirsikoita

C'est la vie

Saksalainen teki yövuoron yliopistolle. Koitan itse pitäytyä päivävuoroissa. Kurssien hiljalleen keinuessa kohti loppua vastaan vaappuvat esseet, esitelmät ja kokeet.

Ei vielä! huudahtaa jokainen, kun jutustelu päätyy joululomaan. Onneksi joululoma ei tarkoita vaihtoajan loppua edes meille puoli vuotta pysyville.

Lampiony Wolności

Päivät ja yöt ovat niin kovin kiireisiä.